Korkein oikeus päättää Suomen lähdesuojasta

MOT / YLE

Ohjelman käsikirjoitus

Ann-Nina Finnen haastattelu Ruotsin radiossa ruotsiksi, SR/P1 Medierna 081208 / MP3


Ann-Nina Finne kuvauksissa Sulemaniassa, Irakissa, 2005.

Korkein oikeus on myöntänyt valitusoikeuden jutussa, joka koskee MOT-ohjelmaa "Pyhä Sota Turussa". Tv-juttu käsitteli epäilyksiä jihadsodan rahoituksesta Suomesta käsin. Ohjelman toimittaja Ann-Nina Finne tuomittiin yhdessä Ylen ohjelmapäällikön ja vastaavan päätoimittajan Ismo Silvon kanssa sakkorangaistukseen Helsingin käräjäoikeudessa ja myöhemmin hovioikeudessa. Finnen kieltäydyttyä antamasta tuomioistuimelle salaisten ja riippumattomien lähteidensä nimiä tuomioistui katsoi hänen syyllistyneen kunnianloukkaukseen. Nyt juttu käsitellään korkeimmassa oikeudessa periaatteellisena kysymyksenä puntarissa toisaalta yksityisyyden suoja ja toisaalta sananvapaus ja lähdesuoja. Suomen laissa ei suojata riippumattomia, suullisia, nimettömiä lähteitä samalla tavalla kuin esim. Ruotsin perustuslaissa.

Ann-Nina Finne iloitsi tänään saatuaan tiedon valitusoikeudesta:
- On hyvä, että Korkein oikeus tarkastaa tämän jutun lähemmin, koska se selkeyttää journalistien työn puitteita Suomessa. Mutta kyse on myös demokratiasta. Jos haluamme ylläpitää vapaata journalistiikkaa, joka tarkastaa demokratian toimintoja, niin anonyymien lähteiden käyttö on hyväksyttävä.

Ann-Nina Finne katsoo, että nimettömien lähteiden käyttö on oleellista:
- Tavallisten ihmisten on uskallettava tuoda esiin yhteiskunnan epäkohtia. Jos he eivät enää uskalla puhua toimittajille, niin epäkohdat jäävät paljastamatta. Se tarkoittaa tärkeän kontrollimekanismin rappeutumista demokratiassa. Samalla tämä voi johtaa pidemmällä tähtäimellä muunmuassa korruptioon. Lähteiden on tiedettävä, että toimittaja suojaa heitä jopa oikeuskäsittelyn uhatessa, Finne selittää.
- Sitä paitsi tutkivassa journalistiikassa suulliset lähteet ovat yleensä kaikkein tärkeimpiä. Ei kukaan voi tutkia esimerkiksi kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta pelkästään kirjallisten dokumenttien varassa. Käsitykseni on, että jostain syystä kuitenkin kirjalliset lähteet arvioidaan luotettavammiksi kuin suulliset, vaikka voihan kirjallinenkin dokumentti tulla nimettömältä lähteeltä, Finne pohtii.

Nimettömien lähteiden käyttö edellyttää järjestelmällistä journalistista metodia, jonka avulla tiedot verifioidaan, jotta varmistetaan, etteivät lähteet anna vääriä tietoja. Ainakin kolmen riippumattoman lähteen on vahvistettava samat tiedot muun dokumentoinnin rinnalla. Ann-Nina Finnellä oli kahdeksan riippumatonta lähdettä:
- Useimmiten lähteet eivät anna edes nauhoittaa haastatteluja, koska pelkäävät henkensä puolesta mikäli äänitallennus tunnistettaisiin. Tulee olemaan harvinaisen hankalaa tutkia valonarkaa toimintaa tulevaisuudessa mikäli korkein oikeus kieltää nimettömien suullisten lähteiden käytön journalistiikassa. On aika mielenkiintoista samassa yhteydessä, että kirjallisiin dokumentteihin luotetaan varsin paljon, vaikka nykyaikaisella digitekniikalla niiden väärentäminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Sitä paitsi dokumentit tulevat usein nimettömiltä lähteiltä. Silti jotenkin asia on enemmän totta, jos se on paperilla, Finne muistuttaa.

Ann-Nina Finne on lähtenyt YLE:stä uusiin haasteisiin. Hän on muunmuassa kouluttanut tutkivia toimittajia Lähi-Idässä ja Kiinassa. Nykyään hän on kriisikommunikaatiostrategi Ruotsissa vastuualueinaan yhteiskunta- ja valmiusinformaatio. Hänellä on silti tiheään yhteydessä Yleen:
- Yle on kyllä hoitanut tämän asian erittäin ammattilaismaisesti. Yhtiössä on valtavasti tietoa ja kokemusta, jota sain hyödyntää jo ennen ohjelman esitystä. Kun selvisi, että minut on haastettu oikeuteen, entinen työnantajani tuki ensi hetkestä. Meillä on todella ollut molemminpuolinen luottamus koko oikeusprosessin ajan ja Yle on osoittanut, että siellä tehdään laadukasta työtä kaikessa. Yle ansaitsee yleisön luottamuksen. On ilahduttavaa, että public service ajaa näin tärkeää yhteiskunnalista periaatteellista kysymystä lähdesuojasta, Finne toteaa.

Tässä on kysymys oikeastaan siitä, saavatko suomalaiset toimittajat käyttää tulevaisuudessa riippumattomia ja nimettömiä suullisia lähteitä.
- Suomen sananvapauslait ovat vanhanaikaisia. Ne eivät myöskään ole perustuslakeja, kuten Ruotsissa, ja Suomessa toimittajalla on henkilökohtainen vastuu. Jos tämä tapaus johtaa siihen, että lähdesuoja vahvistuu Suomessa, niin kyllä koko prosessi on sen arvoista, Finne vakuuttaa.

Haastattelun tekijä ja bloggaaja Johanna Parikka Altenstedt teki taustatoimittajana tutkimuksia kyseiseen ohjelmaan keskittyen kirjallisiin lähteisiin. Hän luku m.m. tuhansia sivuja esitutkimusmateriaalia Ruotsin terroristioikeudenkäynneistä.