Förtal eller demokrati? Högsta domstolen i Finland tar upp viktigt källskyddsfall

MOT / YLE

Programmets manus på finska

Ann-Nina Finnes intervju för SR/P1 "Medierna" 081208 / MP3

Ann-Nina Finne filmar i Sulemania, Irak, 2005.

Högsta domstolen i Finland har idag medgett prövningstillstånd i fallet med YLE programmet "Heligt krig i Åbo" (MOT-redaktionen) som handlade om misstänkt jihad finansiering i och ifrån Finland. Programmets producent och reporter Ann-Nina Finne fälldes i två rättegångar i Helsingfors tillsammans med YLE:s programchef och ansvarige utgivare Ismo Silvo för att ha förtalat tre personer i programmet.

Eftersom Ann-Nina vägrade lämna ut sina åtta anonyma källor ansåg rätten att hon var skyldig till förtal. Nu tas fallet dock upp av högsta domstolen eftersom den handlar om en mycket intressant principiell fråga angående individens integritet kontra journalistisk yttrandefrihet, journalistikens villkor i en demokrati, samt källskyddet. I finsk lag är inte källskyddet garanterat i grundlagen på samma sätt som i Sverige.

Ann-Nina Finne var idag glad över beskedet:
- Att HD har beslutat att titta på det här fallet närmare är bra eftersom det är viktigt att klargöra arbetsvillkoren för journalister i Finland. Men det handlar också om demokratin. Om vi vill ha fri journalistik som granskar demokratin, då måste vi acceptera användningen av anonyma källor, säger hon.

Ann-Nina Finne utvecklar vidare varför det är så väsentligt med anonyma källor:
- Vanliga människor måste våga påtala missförhållanden i samhället för journalister utan att oroa sig för att bli avslöjade. Om de förlorar sitt förtroende för journalisterna så kommer missförhållandena aldrig att avslöjas vilket betyder att en viktig kontrollmekanism i demokratin försvinner. Det bäddar i förlängningen för bland annat korruption. Källorna måste kunna vara säkra på att reportern skyddar dem, även under hot om rättegång, konstaterar Finne och fortsätter:
- Dessutom är det ofta så inom grävande journalistik att det som är mest intressant är det som berättas muntligen, men finns inte finns dokumenterat i några protokoll eller skriftliga dokument. Man skulle inte kunna gräva om internationell organiserad brottslighet om man bara förlitade sig på skriftliga källor. Min uppfattning är att i allmänhet litar man mer på dokument som styrker det som sägs även om de kommer från anonyma källor, än anonyma muntliga källor.

Det är med hjälp av vedertagen journalistisk metod som man kan verifiera det som källorna säger för att säkerställa att ingen utnyttjar positionen som anonym källa på ett obehörigt sätt. Men genom att ha minst tre oberoende källor som alla säger samma sak, ofta i kombination med skriftliga källor, kan materialet verifieras. Ann-Nina Finne hade åtta oberoende anonyma källor när hon publicerade sitt program:
- Ofta kan man inte ens spela in sina källor på band eftersom de fruktar för sina liv och inte kan riskera att deras röst blir igenkänd någonstans. Och det blir sällsynt problematiskt att jobba med ljusskygg verksamhet om HD kommer fram till att anonyma muntliga källor inte kan användas utan risk för åtal. Det är väldigt intressant att man generellt litar mer på det som finns på papper, trots att alla typer av dokument lätt kan förfalskas idag. Trots detta blir information liksom mer sann på papper!

Ann-Nina Finne har lämnat YLE och har sedan dess arbetat bland annat med att utbilda grävande journalister i Mellanöstern och Kina. Hon föreläste om det på det svenska Gräv-seminariet 2008 i Göteborg. Idag arbetar hon som kriskommunikatör inom den svenska staten, med fokus på samhällsskydd och beredskap. Hon har dock tät kontakt med Finlands public service företag Yle:
- Yle har hanterat den här frågan professionellt. Det finns en enorm kunskap och erfarenhet inom Yle och den utnyttjades redan innan publiceringen. Det har funnits ett ömsesidigt förtroende under hela rättegångsprocessen. Yle har verkligen visat att vad de gör genomsyras av kvalitet, och att de verkligen förtjänar publikens förtroende. Det gläder mig också att ett public service -företag går i bräschen för en principiellt samhällsviktig fråga om källskydd, berättar Finne.

Hela frågan handlar egentligen om ifall finländska journalister i framtiden kommer att kunna använda sig av anonyma muntliga källor.
- Finland har en gammalmodig tryckfrihetslag. Om det här fallet leder till att vi förstärker källskyddet i Finland har allt varit värt det, konstaterar Ann-Nina Finne.



Intervjun gjordes av Johanna Parikka Altenstedt, som själv gjorde en del research med skriftliga källor i Sverige inför detta program, bland annat genom att läsa tusentals sidor av förundersökningar och förhörsprotokoll från svenska terroristrättegångar.

Korkein oikeus päättää Suomen lähdesuojasta

MOT / YLE

Ohjelman käsikirjoitus

Ann-Nina Finnen haastattelu Ruotsin radiossa ruotsiksi, SR/P1 Medierna 081208 / MP3


Ann-Nina Finne kuvauksissa Sulemaniassa, Irakissa, 2005.

Korkein oikeus on myöntänyt valitusoikeuden jutussa, joka koskee MOT-ohjelmaa "Pyhä Sota Turussa". Tv-juttu käsitteli epäilyksiä jihadsodan rahoituksesta Suomesta käsin. Ohjelman toimittaja Ann-Nina Finne tuomittiin yhdessä Ylen ohjelmapäällikön ja vastaavan päätoimittajan Ismo Silvon kanssa sakkorangaistukseen Helsingin käräjäoikeudessa ja myöhemmin hovioikeudessa. Finnen kieltäydyttyä antamasta tuomioistuimelle salaisten ja riippumattomien lähteidensä nimiä tuomioistui katsoi hänen syyllistyneen kunnianloukkaukseen. Nyt juttu käsitellään korkeimmassa oikeudessa periaatteellisena kysymyksenä puntarissa toisaalta yksityisyyden suoja ja toisaalta sananvapaus ja lähdesuoja. Suomen laissa ei suojata riippumattomia, suullisia, nimettömiä lähteitä samalla tavalla kuin esim. Ruotsin perustuslaissa.

Ann-Nina Finne iloitsi tänään saatuaan tiedon valitusoikeudesta:
- On hyvä, että Korkein oikeus tarkastaa tämän jutun lähemmin, koska se selkeyttää journalistien työn puitteita Suomessa. Mutta kyse on myös demokratiasta. Jos haluamme ylläpitää vapaata journalistiikkaa, joka tarkastaa demokratian toimintoja, niin anonyymien lähteiden käyttö on hyväksyttävä.

Ann-Nina Finne katsoo, että nimettömien lähteiden käyttö on oleellista:
- Tavallisten ihmisten on uskallettava tuoda esiin yhteiskunnan epäkohtia. Jos he eivät enää uskalla puhua toimittajille, niin epäkohdat jäävät paljastamatta. Se tarkoittaa tärkeän kontrollimekanismin rappeutumista demokratiassa. Samalla tämä voi johtaa pidemmällä tähtäimellä muunmuassa korruptioon. Lähteiden on tiedettävä, että toimittaja suojaa heitä jopa oikeuskäsittelyn uhatessa, Finne selittää.
- Sitä paitsi tutkivassa journalistiikassa suulliset lähteet ovat yleensä kaikkein tärkeimpiä. Ei kukaan voi tutkia esimerkiksi kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta pelkästään kirjallisten dokumenttien varassa. Käsitykseni on, että jostain syystä kuitenkin kirjalliset lähteet arvioidaan luotettavammiksi kuin suulliset, vaikka voihan kirjallinenkin dokumentti tulla nimettömältä lähteeltä, Finne pohtii.

Nimettömien lähteiden käyttö edellyttää järjestelmällistä journalistista metodia, jonka avulla tiedot verifioidaan, jotta varmistetaan, etteivät lähteet anna vääriä tietoja. Ainakin kolmen riippumattoman lähteen on vahvistettava samat tiedot muun dokumentoinnin rinnalla. Ann-Nina Finnellä oli kahdeksan riippumatonta lähdettä:
- Useimmiten lähteet eivät anna edes nauhoittaa haastatteluja, koska pelkäävät henkensä puolesta mikäli äänitallennus tunnistettaisiin. Tulee olemaan harvinaisen hankalaa tutkia valonarkaa toimintaa tulevaisuudessa mikäli korkein oikeus kieltää nimettömien suullisten lähteiden käytön journalistiikassa. On aika mielenkiintoista samassa yhteydessä, että kirjallisiin dokumentteihin luotetaan varsin paljon, vaikka nykyaikaisella digitekniikalla niiden väärentäminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Sitä paitsi dokumentit tulevat usein nimettömiltä lähteiltä. Silti jotenkin asia on enemmän totta, jos se on paperilla, Finne muistuttaa.

Ann-Nina Finne on lähtenyt YLE:stä uusiin haasteisiin. Hän on muunmuassa kouluttanut tutkivia toimittajia Lähi-Idässä ja Kiinassa. Nykyään hän on kriisikommunikaatiostrategi Ruotsissa vastuualueinaan yhteiskunta- ja valmiusinformaatio. Hänellä on silti tiheään yhteydessä Yleen:
- Yle on kyllä hoitanut tämän asian erittäin ammattilaismaisesti. Yhtiössä on valtavasti tietoa ja kokemusta, jota sain hyödyntää jo ennen ohjelman esitystä. Kun selvisi, että minut on haastettu oikeuteen, entinen työnantajani tuki ensi hetkestä. Meillä on todella ollut molemminpuolinen luottamus koko oikeusprosessin ajan ja Yle on osoittanut, että siellä tehdään laadukasta työtä kaikessa. Yle ansaitsee yleisön luottamuksen. On ilahduttavaa, että public service ajaa näin tärkeää yhteiskunnalista periaatteellista kysymystä lähdesuojasta, Finne toteaa.

Tässä on kysymys oikeastaan siitä, saavatko suomalaiset toimittajat käyttää tulevaisuudessa riippumattomia ja nimettömiä suullisia lähteitä.
- Suomen sananvapauslait ovat vanhanaikaisia. Ne eivät myöskään ole perustuslakeja, kuten Ruotsissa, ja Suomessa toimittajalla on henkilökohtainen vastuu. Jos tämä tapaus johtaa siihen, että lähdesuoja vahvistuu Suomessa, niin kyllä koko prosessi on sen arvoista, Finne vakuuttaa.

Haastattelun tekijä ja bloggaaja Johanna Parikka Altenstedt teki taustatoimittajana tutkimuksia kyseiseen ohjelmaan keskittyen kirjallisiin lähteisiin. Hän luku m.m. tuhansia sivuja esitutkimusmateriaalia Ruotsin terroristioikeudenkäynneistä.